CIA- Murhat
15970
page-template-default,page,page-id-15970,bridge-core-3.0.5,qi-blocks-1.2.7,qodef-gutenberg--no-touch,qodef-qi--no-touch,qi-addons-for-elementor-1.7.1,qode-page-transition-enabled,ajax_updown_fade,page_not_loaded,,qode-title-hidden,qode-theme-ver-29.2,qode-theme-bridge,disabled_footer_bottom,wpb-js-composer js-comp-ver-6.10.0,vc_responsive,elementor-default,elementor-kit-6

CIA:n suurimmat hitit – Yhdysvaltain hallituksen salamurhat.
Yhdysvallat on toisinaan kohdannut vaikeuksia Imperiumin edistymisessä, useimmiten johtuen siitä, että maiden johtajat ovat osoittaneet vastustuskykyä Amerikan kolonisaatiolle. Tällaisissa tapauksissa, jos käteismaksut ja lupaus ilmaisista aseista eivät tee isänmaalaista petturiksi, este on valitettavasti poistettava. Seuraavassa on luettelo merkittävistä ulkomaisista henkilöistä, jotka Yhdysvallat murhasi tai joissakin tapauksissa yritti tappaa ja epäonnistui, mukaan lukien kolme yritystä tappaa Kiinan pääministeri Zhou En-lai.

Luettelo ei sisällä murhia, jotka Yhdysvallat teki alihankintana Israelin Mossadille tai muille ryhmille, eikä se myöskään sisällä pitkää luetteloa yli 100 pienemmästä henkilöstä, jotka CIA on rutiininomaisesti eliminoinut kaikkialta Etelä- ja Keski-Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta. Vain kahdella maalla maailmassa on koskaan ollut virallista valtion tukemien salamurhien politiikkaa, ja heillä on niitä edelleenkin – Yhdysvalloissa ja Israelissa.

Virallinen CIA:n salamurhakäsikirja, joka julkaistiin oikeuden määräyksellä, sisälsi yksityiskohtaiset ohjeet poliittisten esteiden poistamismenetelmistä. Tässä yksi tällainen esimerkki:

”Salaisten salamurhien kohdalla… keksitty onnettomuus on tehokkain tekniikka. Kun se toteutetaan onnistuneesti, se aiheuttaa vain vähän jännitystä ja sitä tutkitaan vain satunnaisesti. Tehokkain onnettomuus… on 75 jalan tai enemmän putoaminen kovalle alustalle. Hissikuilut, porraskuilut, suojaamattomat ikkunat ja sillat palvelevat. Teko voidaan toteuttaa äkillisesti, voimakkaalla nilkoista tarttumalla, kallistamalla kohteen reunan yli.”

Seuraava on osittain mukautettu luettelosta, jonka William Blum on laatinut kirjaansa “Killing Hope”. Murhat ja salamurhat.

1949 – Kim Koo, Korean oppositiojohtaja
1950 – Zhou En-lai, Kiinan pääministeri (3 yritystä)
1950 – Sukarno, Indonesian presidentti
1950 – Claro Recto, Filippiinien oppositiojohtaja
1950 – Jose Figueres, Costa Rican presidentti, kaksi yritystä
1951 – Kim Il Sung, Pohjois-Korean pääministeri
1953 – Zhou En-lai, Kiinan pääministeri
1953 – Mohammed Mossadegh, Iranin pääministeri
1955 – Jose Antonio Remon, Panaman presidentti
1955 – Jawaharlal Nehru, Intian pääministeri
1955 – Jose Figueres, Costa Rican presidentti
1957 – Gamal Abdul Nasser, Egyptin presidentti
1959 – Norodom Sihanouk, Kambodžan johtaja
1960 – Prik. Kenraali Abdul Karim Kassem, Irakin johtaja
1960 – Fidel Castro, Kuuban presidentti (638 yritystä)
1960 – Raul Castro, korkea virkamies Kuuban hallituksessa
1961 – Francois “Papa Doc” Duvalier, Haitin johtaja
1961 – Dag Hammarskjöld, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri
1961 – Patrice Lumumba, Kongon pääministeri (Zaire)
1961 – Kenraali Rafael Trujillo, Dominikaanisen tasavallan johtaja
1962 – Sukarno, Indonesian presidentti
1963 – Ngo Dinh Diem, Etelä-Vietnamin presidentti
1963 – Norodom Sihanouk, Kambodžan johtaja
1965 – Pierre Ngendandumwe, Burundin pääministeri
1965 – Francisco Caamanao, Dominikaanisen tasavallan oppositiojohtaja
1965 – Charles de Gaulle, Ranskan presidentti
1967 – Che Guevara, Kuuban johtaja
1969 – Norodom Sihanouk, Kambodžan johtaja
1970 – Salvador Allende, Chilen presidentti
1970 – Kenraali Rene Schneider, armeijan komentaja, Chile
1970 – Kenraali Omar Torrijos, Panaman johtaja
1972 – Kenraali Manuel Noriega, Panaman tiedustelupäällikkö
1973 – Jose Figueres, Costa Rican presidentti
1975 – Mobutu Sese Seko, Zairen presidentti
1975 – Saudi-Arabian kuningas Faisal
1976 – Michael Manley, Jamaikan pääministeri
1979 – Zulfiqar Ali Bhutto, Pakistanin johtaja
1980 – Libyan johtaja Muammar Qaddafi useita yrityksiä
1981 – Kenraali Rene Schneider, armeijan komentaja, Chile
1981 – Kenraali Omar Torrijos, Panaman johtaja
1982 – Ajatolla Khomeini, Iranin johtaja
1983 – Kenraali Ahmed Dlimi, Marokon armeijan komentaja
1983 – Miguel d’Escoto, Nicaraguan ulkoministeri
1984 – Nicaraguan hallituksen yhdeksän komentajaa – Sandinistan kansallinen osasto
1985 – Sheikki Mohammed Hussein Fadlallah, Libanonin shiiajohtaja (80 ihmistä kuoli yrityksessä)
1986 – Libyan johtaja Muammar Qaddafi useita yrityksiä
1988 – Kenraali Mohammed Zia Ul-Haq, Pakistanin sotilasjohtaja
1991 – Saddam Hussein, Irakin johtaja
1993 – Mohamed Farah Aideed, merkittävä Somalian klaanin johtaja
1998 – Osama bin Laden, johtava islamilainen militantti
1999 – Slobodan Milosevic, Jugoslavian presidentti
1999 – Mullah Mohammad Omar Kandharissa, Afganistanissa
2001 – Osama bin Laden, johtava islamilainen militantti
2002 – Gulbuddin Hekmatyar, Afganistanin islamilainen johtaja ja sotapäällikkö
2003 – Saddam Hussein ja hänen kaksi poikaansa
2011 – Moammar Ghaddafi, hänen kabinettinsa ja hänen perheensä

YK:n entisen pääsihteerin Dag Hammarskjoldin aiheeseen liittyen vuoden 2015 alussa uutisraportit paljastivat, että Ruotsi oli virallisesti pyytänyt YK:ta aloittaa uudelleen miehen kuoleman tutkinnan ja pyytää kaikkia YK-maita luovuttamaan kaikki hallussaan olevat asiakirjat.

New York Timesin artikkelissa todettiin, että tämä tapahtuma oli ollut “avohaava” Ruotsissa yli 50 vuoden ajan ja että kansakunta haluaisi jonkinlaisen sulkemisen. Samassa artikkelissa todettiin “vakuuttava todiste” siitä, että Hammarskjoldin lentokonetta vastaan oli hyökätty. Tuolloin heräsi monia kysymyksiä hylyn tarkastuksen epätavallisesta viivästyksestä. Vaikka kone putosi vain muutaman kilometrin päässä lentokentältä, paikallisviranomaiset kieltäytyivät lähestymästä hylkyä vasta seuraavana aamuna. Siinä viitattiin myös tuottoisiin kaupallisiin myönnytyksiin sekä NSA:n kieltäytymiseen julkistamasta asiakirjojaan. USA:n tukema demokratian kaataminen: mitä se tarkoittaa – “Chavez Vive, la Lucha Sigue!”

Pakistanin johtajan Mohammed Zia Ul-Haqin kuoleman johdosta CIA ei välitä uhraamasta joskus omiaan. Zia Ul-Haq ja monet hänen korkeimmasta henkilöstöstään olivat Yhdysvaltain armeijan C-130-kuljetuksessa yhdessä Yhdysvaltain Pakistanin-suurlähettilään Arnie Raphelin kanssa, kun kone syöksyi maahan ja räjähti pian nousun jälkeen. Onnettomuuden syytä ei koskaan kerrottu julkisesti, mutta tiedotusvälineiden mukaan Yhdysvallat lähetti tutkijaryhmän auttamaan pakistanilaisia, mutta osapuolet päätyivät “jyrkästi erilaisiin johtopäätöksiin”.