USA:n propaganda ja Ukraina
24. helmikuuta Vladimir Putinin johtama Venäjän hallitus hyökkäsi Ukrainaan. Tuosta päivämäärästä lähtien Yhdysvaltain mediamaisema on täynnä viestejä, jotka kuvaavat Putinia vallanhaluisena tyrannina, joka pyrki laajentamaan Venäjän valtakuntaa takaisin entiseen loistoaikaan, jolloin monoliittinen Neuvostoliitto hallitsi puolta Eurooppaa lujasti rautaesiripun takana. . Amerikkalaisia on pyydetty yhdistymään tätä ekspansionistisen Venäjän uhkaa vastaan, joka, jos se jätetään lieventämättä, johtaa varmasti ainakin uuden kylmän sodan lietsomiseen, jossa on mahdollisuus ydin-Armageddonin tai kolmannen maailmansodan alkamiseen milloin tahansa.

Yhdysvaltalaiset kansalaiset ovat tarjonneet johdonmukaista tukea Ukrainan kansalle, joka selvästi kantaa Venäjän aggression rasituksen, osallistumalla valintansa asianmukaiseen henkilökohtaiseen esittelyyn ja tukemalla julkisesti niitä, jotka selvästi taistelevat vapautensa puolesta. ylivoimaisesti autoritaarinen hallinto. Yhtäkkiä keltainen ja sininen värit eivät enää ole voimassa, ja miljoonat amerikkalaiset ovat valmiina kiistämään kaikki kertomukset, jotka haluavat lisätä vivahteita ajankohtaisten tapahtumien hallitsevaan tulkintaan. Nämä kertomukset ovat tietysti venäläistä propagandaa.

En näe tapahtumien huolellista analysointia. En näe mitään lähteiden vertailua sen määrittämiseksi, ovatko tapahtumien vaihtoehtoiset tulkinnat propagandaa vai ovatko ne itse asiassa järkeviä ja tarkkoja. En näe mitään laadukasta keskustelua. Joko olet Ukrainan kansan kanssa tai olet vihollisen kanssa.

En myöskään näe kenenkään puhuvan propagandan käytöstä Yhdysvalloissa. Minun näkökulmastani suurin osa näistä amerikkalaisista ei ymmärrä nykyisen kriisin kontekstia, mutta silti he uskovat jyrkästi, että Venäjä on selvästi syyllinen. Onko mahdollista, että amerikkalainen propaganda on niin voimakas, että monet amerikkalaiset ovat taipuneet näihin vääriin uskomuksiin perustuviin intohimoihin? Meidän on aika pohtia syvästi Yhdysvaltain propagandan vaikutusta keskivertoamerikkalaisen mieleen ja tunnustaa täysin tuhoisa vaikutus, joka tällä on monien niiden mieleen, jotka todella uskovat valheiden olevan totuuksia.

Yhdysvaltain propagandaa
Ehkä suurin propaganda, joka on koskaan tehty Yhdysvaltojen kansalaisia vastaan, on monien vankkumaton usko, ettei tällaista propagandaa ole olemassa. Oletuksena on, että koska Yhdysvaltain hallitus ei mainosta maksullisia viestejään, se ei voi tapahtua. Niin monien mediavaihtoehtojen läsnäolo, joissa kaikissa on sama viesti, luo julkisivun, että monien uutistoimittajien on päätyttävä samaan johtopäätökseen. Venäjä on selvästi huono, koska niin monet lähteet väittävät niin. Eikö?

Harvat ymmärtävät mediayritysten massiivista keskittymistä tai niiden yhteistä salaliittoa sellaisten ryhmien kuten The Council on Foreign Relations, Bilderbergin konferenssin ja World Economic Forumin kautta. Nyt on vain viisi suuryritystä, jotka määräävät, mitä Yhdysvaltain kansalaiset kutsuvat uutisiksi. Näiden viiden yrityksen edustajat tekevät usein yhteistyötä ylemmän luokan hallitsemien verovähennyskelpoisten säätiöiden rahoittamissa aivoriihissä. Nämä ajatushautomot luotiin edistämään länsimaisten yritysten, ei Yhdysvaltojen kansalaisten, etuja.

Propagandan historia Yhdysvalloissa on vakiintunut. Monet meistä tietävät Operation Mockingbird. 1950-luvulta lähtien CIA alkoi sijoittaa toimittajia palkkalistoilleen vaikuttaakseen salaisesti amerikkalaiseen mediamaisemaan “USA:n etuja” suosivilla tarinoilla. Operaatio oli niin voimakas, että se nimettiin “Mighty Wurlitzeriksi” sen voiman vuoksi vaikuttaa massoihin. Peloton Carl Bernstein kirjoitti Rolling Stonelle paljastuksen, jossa hän näytti, kuinka tämä vaikutus ulottui 1970-luvulle.

Vaikka teoriassa kirkon senaatin komitea paljasti tämän tiedustelupalvelujen rikollisen toiminnan, mukaan lukien joukkopropagandakampanjan, tiedetään vain vähän siitä, aiheuttivatko nämä paljastukset mitään olennaisia muutoksia näille organisaatioille. Monet uudistukset, joiden tarkoituksena oli tarjota kongressin valvonta näille virastoille, löystyivät 9/11:n jälkeen, ja CIA jatkaa tämäntyyppisten velvoitteiden kiertämistä tähän päivään asti.

Vaikka on epäselvää, oliko Kirkkokomitealla vaikutusta CIA:n kotimaisten toimittajien laittomaan käyttöön perustamispropagandan levittämisessä, on selvää, että tällaiset ohjelmat eivät koskaan loppuneet. William Casey, CIA:n johtaja vuosina 1981–1987, on sanonut:

“Tiedämme, että disinformaatio-ohjelmamme on valmis, kun kaikki, mitä amerikkalainen yleisö uskoo olevan valhetta.”

Onko tämä tavoite nyt saavutettu?
Tiedämme, että 1990-luvun alussa suhdetoimintayritys Hill ja Knowlton palkattiin edistämään Yhdysvaltojen osallistumista ensimmäiseen Persianlahden sotaan. PR-kampanja oli laitonta, mutta oikeusministeriö päätti olla ryhtymättä syytteeseen. Kampanjan kruunasi anonyymin 15-vuotiaan g:n kongressin todistus.

Irl tunnetaan nimellä “Nayirah”, joka kertoi tarinan Irakin armeijasta, joka riisui satoja vauvoja sairaalahautomoista ja jätti heidät kuolemaan. Tämä tarina kerrottiin pahoinvointiin kautta amerikkalaisen lehdistön ja jatkui, kunnes tankit vierivät Irakin hiekan läpi. Tietenkin lopulta paljastettiin, että “Nayirah” oli itse asiassa Kuwaitin suurlähettilään tytär ja koko julkisivu oli kokoonpano.

Tarvitseeko minun edes mainita joukkotuhoaseita?

Asiaa pahensi vielä se, että vuonna 2012 päättyi Smith-Mundt Act, joka oli tarjonnut Yhdysvaltain kansalaisille jonkin verran suojaa, ainakin teoriassa. Alun perin vuonna 1948 käyttöön otettu se oli suunniteltu estämään toisen maailmansodan aikana rakennettua sodanaikaista propagandakonetta pääsemästä kotiin estämällä Yhdysvaltain hallitusta jakamasta mediasisältöä kotimaassa. Smith-Mundtin modernisointilaki, joka on haudattu syvälle vuoden 2012 National Defense Authorization Actiin, sallii Yhdysvaltain hallituksen tuottaa ja levittää mediaa ilman tekijänoikeuksia. Tämä tarkoittaa, että ei voida tietää, tuliko CNN:n, NPR:n tai minkä tahansa muun yrityksen mediaverkon segmentti todella Pentagonista tai ulkoministeriöstä. Se, mitä CIA on tehnyt vuosikymmeniä kulissien takana, on nyt täysin laillista, hyväksyttävää toimintaa nykyisessä mediajärjestelmässä.

Sota Ukrainassa
Kun kaikki tämä mielessä, miten suhtaudumme viimeaikaiseen tiedotusvälineiden pyörteeseen Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan? Tietysti meidän on lähestyttävä hallitsevaa kertomusta tarkalla silmällä. Monet riippumattomat tiedotusvälineet ovat seuranneet tiiviisti Ukrainan tilannetta vuoden 2014 Maidan-vallankumouksesta lähtien. Jotkut meistä jopa katsoivat RT:tä ja muita vaihtoehtoisia mediasivustoja saadakseen venäläisen version tapahtumista. Hassuinta on, että siinä on paljon järkeä.

Samalla kun amerikkalaiset ovat imeneet “Putin on vallanhimoinen autoritaarinen hullu, joka keskittyy yksinomaan Venäjän laajentumiseen” -tarinaa, venäläiset ovat koonneet hyvin rakennetun, loogiselta argumentin hyökkäykselle. Vaikka monet yksinkertaisesti jättävät tämän tulkinnan huomiotta venäläisenä propagandana, minuun hämmästyttää se, että länsimaisissa tarinoissa on niin näkyvää pelkoa ja vihanlietsomista, yhdistettynä hyvin peräisin olevien tosiasioiden käyttämiseen väitteidensä tueksi.

Fakta #1:
Yhdysvallat laajentaa Natoa
Tämä erinomainen artikkeli kuvaa vuoden 1990 neuvottelujen henkeä, joissa ulkoministeri James Baker lupasi Neuvostoliiton johtajalle Mihail Gorbatšoville, ettei NATO siirry “tuumaa itään” Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Ei yksinkertaisesti ole epäilystäkään siitä, että Yhdysvallat antoi tuolloin vääriä lupauksia Venäjän johtajille. Lupaukset rikottiin vuonna 2004, kun mukaan otettiin seitsemän entisen Neuvostoliiton valtiota. Viimeksi Makedonia liittyi jäseneksi vuonna 2020. Tässä artikkelissa käsitellään lännen tunkeutumisen vakavuutta Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneisiin maihin, mukaan lukien aseiden myynti ja sotilaallinen tuki.

Kysymykseni kuuluu, miksi Naton laajentuminen on niin tärkeää? Olen tarpeeksi vanha muistaakseni Neuvostoliiton hajoamisen. 1990-luvun alussa vaikutti väistämättömältä, että ydinasevarastoja supistettiin voimakkaasti. Kun Varsovan sopimus tuhoutui, Natoa ei enää tarvittu. Se olisi pitänyt purkaa vuosikymmeniä sitten. Jos Nato olisi hajotettu, mitään tästä ei olisi tapahtunut.

Fakta #2:
Yhdysvallat oli mukana vallankaappauksessa, joka syrjäytti demokraattisesti valitun Ukrainan johtajan

Vuonna 2014 Yhdysvaltain hallitus auttoi ja lietsoi vallankumouksen Ukrainassa demokraattisesti valittua presidenttiä vastaan, joka oli pohtinut taloudellisten siteiden vahvistamista Venäjään. Tämä artikkeli linkittää apulaisulkoministeri Victoria Neulandin ja Ukrainan silloisen suurlähettilään Geoffery Pyattin nauhoitettuun keskusteluun. Keskustelu osoittaa selvästi USA:n osallistumisen ekstrademokraattisten mekanisaatioiden käyttöön Ukrainan poliittisen johtajuuden määrittämiseksi vallankumouksen jälkeen. Voiko joku uskoa tämän käytöksen eettiseksi? Tämä vallankumous aloitti sisällissodan, joka on raivonnut Ukrainassa viimeiset kahdeksan vuotta.

Fakta #3:
Ukrainassa on käynnissä sisällissota
Ehkä kiehtovinta nykyisen kriisin tyypillisessä länsimaisessa narratiivissa on sen historiallisen kontekstin täydellinen puute, josta tämä kertomus muodostuu. Monet näyttävät olevan täysin tietämättömiä siitä, että Itä-Ukrainassa asuu venäjänkielisiä ihmisiä, joilla on historiallisia ja kulttuurisia siteitä Venäjään. Tämä osa Ukrainasta erosi vuonna 2014 Neitsytvallankumouksen aikana valitun hallituksen väkivaltaisen kaatamisen seurauksena. Donetskin kansantasavalta ja Luhanskin kansantasavalta muodostettiin kansanäänestyksellä. Tämä sisällissota on johtanut yli 14 000 ihmisen kuolemaan viimeisen kahdeksan vuoden aikana.

Muista, että tätä sisällissotaa ei ehkä ole tapahtunut ilman Yhdysvaltain tukea vallankumoukselle. Eikö Donetskin ja Luhanskin kansalaisten itsemääräämisoikeutta pitäisi olosuhteet huomioon ottaen saada ainakin mainintaa yleinen keskustelu Ukrainan tilanteesta?

Fakta #4:
Länsi-Ukrainassa on natseja.
Päällinen katsaus Ukrainan historiaan riittää paljastamaan voimakkaan Venäjän vastaisen kansallissosialistisen liikkeen maassa, mukaan lukien pitkäaikaisen toisen maailmansodan saksalaisen yhteistyökumppanin Stephan Banderan sankarin palvonnan. Tällä liikkeellä on poliittisia puolueita sekä kokonainen sotilaspataljoona, joka edustaa poliittista ja sotilaallista valtaa Ukrainan hallinnossa.

Venäjänkieliset ukrainalaiset ovat kestäneet poliittista sortoa näiden äärioikeistolaisten nationalististen liikkeiden seurauksena. 3. toukokuuta 2014 venäläisvastaiset aktivistit, mukaan lukien kansallissosialistisen oikeistosektorin puolueen jäsenet, pakottivat satoja venäläisiä kannattajia etsimään suojaa ammattiliittojen rakennuksesta Odessan kaupungissa. Myöhemmin he sytyttivät rakennuksen tuleen ja tappoivat ainakin 30 ihmistä. Lisäksi Ukrainan hallitus on syyllistynyt kansalaisoikeusloukkauksiin venäjänkielisiä kansalaisia kohtaan syrjimällä venäjän kieltä.

Fakta #5:
Ukrainan hallitus ei koskaan pannut täytäntöön Minskin sopimuksia

Kuinka moni amerikkalainen on edes kuullut Minskin sopimuksesta, joka neuvoteltiin Ukrainan sisällissodan lopettamiseksi? Sen sijaan, että Ukrainan hallitus vetäisi takaisin raskaita aseita, sallisi humanitaarisen avun ja antaisi separatistisille tasavalloille jonkin verran itsemääräämisoikeutta, kuten lupasi, Ukrainan hallitus jatkoi Ukrainan venäjänkielisten alueiden pommittamista aiheuttaen lisääntyviä siviiliuhreja. Näitä hyökkäyksiä helpotettiin yli miljardin dollarin Yhdysvaltain armeija-avulla.

Joten ne ukrainalaiset, jotka samaistuivat venäjän kieleen ja kulttuuriin, ovat eläneet väestönsä toistuvien pommitusten kanssa viimeiset kahdeksan vuotta, huolimatta Venäjän yrityksistä saada aikaan rauhansopimus, joka olisi välttänyt nykyisen konfliktin.

Propaganda, Ukraina ja Yhdysvaltain demokratian tulevaisuus

Tämän esseen puitteissa ei voida määrittää täysin venäläisen narratiivin ahneutta, vain antaa lukijalle tietää, että se on olemassa ja että älykäs henkilö voi ymmärtää, kuinka ja miksi väkivalta lopulta kärjistyi täysimittaiseksi välityssodaksi. Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation välillä. Halusimme tai et, näkyvä venäjänkielisten ukrainalaisten vainoaminen huomattavan ukrainalaisen nationalistisen ryhmittymän toimesta johti sisällissotaan sen jälkeen, kun USA:n tukema vallankaappaus syrjäytti Venäjä-ystävällisen, demokraattisesti valitun johtajan. Tämä yhdistettynä Naton ekspansionismiin ja USA:ssa valmistettujen aseiden tulvaan skenaarioon, ja lava oli asetettu. Onko yllättävää, että Venäjän federaation hallitus päätti suojella Ukrainan venäläisten lisäksi myös omaa kansallista suvereniteettiaan? Saatat olla valinnasta eri mieltä, mutta se ei ole mieletön valinta, kun ymmärrät konfliktin historiallisen kontekstin.

Monet amerikkalaiset eivät näytä olevan halukkaita tai jopa kykenemättömiä ymmärtämään tätä kertomusta. Kaikenlainen maininta näistä hyökkäyksen perusteluista johtaa “venäläisen disinformaation” huutoon tai syytöksiin “venäläisen propagandan” kuuntelemisesta. Ukrainan kriisiä koskevan kansallisen keskustelun mustavalkoisesta luonteesta puuttuu hienovaraisuus ja vivahteet, jotka ovat tarpeen kriisin laillisen ratkaisun aidosti työskentelyyn.

Väitteen keittäminen “Putin huonoksi” ilman kykyä ymmärtää ainakin USA:n syyllisyyttä on vähintäänkin infantilisoivaa. Amerikkalaisen yleisön täytyy kasvaa aikuiseksi ja alkaa käydä kypsiä keskusteluja tärkeistä asioista, kuten tämä. Keskusteluja, jotka eivät johda järjettömästä propagandasta muutamien valittujen hyväksi, vaan keskusteluja, joita ohjaa vilpitön myötätunto niitä kohtaan, jotka tuntevat olevansa vääryyttä ja kyky rationaaliseen ajatteluun, joka pystyy tunnistamaan monimutkaisia totuuksia.

Henkilökohtaisesti odotan edelleen Naton hajoamista. Rautaesiripun romahtamisesta on pitkä aika. Kylmä sota päättyi sukupolvia sitten. Ukrainan konflikti päättyisi huomenna, jos se tapahtuisi. Tietenkään kukaan perustaja ei koskaan tuo ideaa esiin, mutta se on yksinkertainen ratkaisu. Tiedämme, että se toisi rauhan ja vakauden koko alueelle. Mikset kokeilisi?

Tämän mahdollisuuden pitäisi olla osa suurempaa, älykästä keskustelua, jota amerikkalaiset voisivat käydä juuri nyt, mutta sitä keskustelua ei tapahdu. Sen sijaan toinen osapuoli kutsuu toista puolta nimillä ja kieltäytyy vahvistamasta tunteita tai sitoutumasta niiden logiikkaan, joilla on valtavirran kannalta vaihtoehtoisia näkemyksiä. On vallitseva länsimainen narratiivi tai on valheita ja petosta, ei mitään siltä väliltä. Ei kunnioitusta toista mielipidettä kohtaan. Tämä julkisen keskustelun huononeminen liian propagandoidussa kulttuurissa on todellinen tragedia, joka määrittää tämän päivän amerikkalaisen poliittisen keskustelun. Keskustelut Ukrainan kriisistä ovat syvemmän taudin oireita, eikä tämä tauti anna Yhdysvaltojen kansalaisille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti ratkaisun löytämiseen tähän kriisiin. Kunnes heräämme kollektiivisesti ruumiinsumustasöi/hallituksen propagandaa, voidaanko sanoa, että demokratiamme edes toimii? Ilman kykyä kuunnella erilaisia näkökulmia ja käsitellä näitä eroja rationaalisesti kunnioittavasti, voidaan sanoa, että Yhdysvaltain hallintojärjestelmä edes toimii ollenkaan

Mutta vaikka voisimmekin, onko ihmisillä valtaa vaikuttaa hallituksen juonituksiin? Se on hallitus ja sen yrityskumppanit, jotka tuottavat propagandaa. Harvat voimakkaat, jotka vastaavat näistä organisaatioista, vaikuttavat kirjaimellisesti yleisen mielen kykyyn toimia ollenkaan heidän hallinnan ulkopuolella. Niin monet ovat valmiita yksinkertaisesti seuraamaan “Grand Wurlitzeriä” minne tahansa se johtaakin.

Haluan lopettaa tämän esseen lainauksella yhdeltä Amerikan merkittävimmistä propagandisteista, Edward Bernayn.

”Massien järjestäytyneiden tapojen ja mielipiteiden tietoinen ja älykäs manipulointi on tärkeä elementti demokraattisessa yhteiskunnassa. Ne, jotka manipuloivat tätä näkymätöntä yhteiskunnan mekanismia, muodostavat näkymätön hallituksen, joka on maamme todellinen hallitseva voima. …Meitä hallitsevat, mielemme muovaavat, makumme muovaavat, ideoitamme ehdottavat suurelta osin miehet, joista emme ole koskaan kuulleet. Tämä on looginen tulos tavasta, jolla demokraattinen yhteiskuntamme on organisoitu. Monien ihmisten on tehtävä yhteistyötä tällä tavalla, jotta he voivat elää yhdessä sujuvasti toimivana yhteiskunnana. …melkein jokapäiväisessä elämässämme, olipa kyse politiikasta tai liiketoiminnasta, yhteiskunnallisesta käyttäytymisestämme tai eettisestä ajattelustamme, meitä hallitsee suhteellisen pieni määrä ihmisiä… jotka ymmärtävät henkisiä prosesseja ja sosiaalisia massojen malleja. He vetävät johtoja, jotka hallitsevat yleistä mieltä.”

Lähde: Edward Bernays, Propaganda