Suomalaisten alistuva ja typerän tottelevainen asenne.

Hyvinvointivaltion paradoksi on tämä. Kansalaiset kasvavat luottamaan hyvinvointivaltion päättäjiin, kritiikittä, sokeasti, samalla kun heistä tulee älyllisesti laiskoja ja yhteiskunnallisissa asioissa passiivisia.
Kulttuurissa, jossa ihmiset eivät kasva aikuisikksi, vaikka vanhenevat, valtiovalta edustaa huoltajaa, isää ja äitiä, joita vastaan ei nousta, eikä heistä saa puhua pahaa, saatikka kyseenalaistaa heidän motiiveja.
Todistamme pitkälle koulutetun kansan kyvyttömyyttä itsenäiseen ajatteluun ja vuosikymmenten aikana kehittynyttä ohjelmoitumista passiivisuuteen. Kyse ei ole alistumisesta, vaan mukavuusalueella nukkuvasta kansasta, joka ei halua nähdä totuutta. Olen alkanut tulla siihen johtopäätökseen, että tämä on sitä 2020-luvun Suomalaista konsestusta. Tuskallista seurata tätä etenevää prosessia, joka tarvitaan, jotta kokonaan korruptiovapaa Suomi voisi syntyä.

Lähde ex. Nokia lakiasianjohtaja Annu Palmu.

“KIELLETYT SANAT”
Rauhan rakentajaa tarvittaisiin nyt kipeästi, mutta yksikään presidentiksi tahtova ei puhu sovusta vaan käy vihakampanjaa.
Rauha, diplomatia, neuvottelut, sovun etsiminen. Listaa voisi jatkaa, mutta valistunut lukija voi tehdä sen itse.

Lukekaa presidenttiehdokkaiden ja johtavien poliitikkojen lausumia. Etsikää noita sanoja, rauhaan ja sopuun pyrkimistä. Ette löydä.
Muuan amerikkalainen asiantuntija, insinööri ja tohtori, sanoi äskettäin, että Ukrainan sota on kaikkien aikojen suurin propagandasota. Meilläkin on puhuttu ”informaatiosodasta”, jonka voittajaksi on moneen kertaan julistettu länsi.
Se on totta. Yhdysvaltain johtama länsi on onnistunut propagandassaan lähes täydellisesti. On luotu kuva raakalaismaisen pahasta Venäjästä, urhoollisesta demokratian esitaistelija Ukrainasta ja sitä auttavasta ”vapaan maailman” liittoumasta.
Propagandan ydin on ollut historian katkaisu niin, että kriisi on muka alkanut vasta vuonna 2022 Venäjän hyökkäyksellä. Vasta äskettäin tämä ”totuus” on alkanut murentua.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg tuli sanoneeksi, että sota alkoikin jo vuonna 2014. Ennen häntä saman ovat todenneet monet ekspertit, mutta heidän käsityksensä on jätetty pimeään.
Monet läntiset asiantuntijat toteavat, että sodan aloitti Yhdysvaltain organisoima vallankaappaus Kiovassa, jota seurasi Venäjälle vihamielisen hallituksen asettaminen. Sen jälkeen USA/Naton varustamat ja tukemat Ukrainan asevoimat yrittivät ratkaista ”separatistiongelman”.

Tuo sota jatkui vuoteen 2022 asti. Ukrainan armeija pommitti ja tulitti omia kansalaisiaan, venäjämielisiä ja -kielisiä. Surmatuksi tuli kaikkiaan 14 000 ihmistä. Vladimir Putin puuttui tilanteeseen ”kahdeksan vuotta myöhässä”, kuten eräs amerikkalainen sotatutkija toteaa.

Itse rakennettu ansa
Monen vuoden mittaisella valtavalla kampanjalla suomalaiset on saatu pelkäämään ja vihaamaan Venäjää. Kampanjan ovat toteuttaneet johtavat poliitikot yhdessä median kanssa.
Nyt rauhasta tai neuvotteluista ei puhu kukaan. Poliitikot eivät uskalla, koska he pelkäävät kansan tuomiota, sen kansan, jonka he ovat median avulla ajaneet vihapsykoosiin. He ovat itse rakentamassaan ansassa.
Paras ja samalla pahin esimerkki tästä ovat presidenttiehdokkaat. Suomea on vuosikymmenet johdettu rauhan ajatuksella, ja rauhan rakentajaa tarvittaisiin nyt todella kipeästi, mutta yksikään presidentiksi tahtova ei puhu sovusta vaan käy vihakampanjaa.
Tuleeko vielä päivä, jolloin nämä valioyksilöt yhdessä mediajohtajien kanssa suorittavat katumusharjoituksia? Vai saadaanko ennen sitä se mitä nyt hartaasti tilataan – sota?”

Mauno Saari

NIINISTÖ TOI AIVOJEN TILALLE HAUIKSEN
️
Suomi on vaihtanut taitavaan diplomatiaan ja käytännölliseen järkeen perustuneen ulkopolitiikkansa aseistautumiseen.
Sauli Niinistön toiminnan kuvaus on kovaa tavaraa ”Suomen tasavallan presidentit” -teoksen uudessa laitoksessa
Suuri rasismikeskustelu käynnistettiin kenties vain hämäykseksi.
Sen avulla huomio saatiin pois varsinaisesta asiasta, eli siitä, että Suomi on ajettu johtajiensa toimesta äärimmäisen vaaralliseen umpikujaan.

Ihonväristä, neekeri-sanan käytöstä ja muusta harmittomasta väittelyn alle on saatu lakaistua maan kohtalokas sotkeminen Ukrainan katastrofiin.
Minusta on samantekevää, kiduttaako joku demari kissoja tai käyttääkö joku persu n-sanaa kun samaan aikaan koko itsenäisyyttä teeskentelevän valtakunnan olemassaolo on uhattuna.
Suomi on vaihtanut taitavaan diplomatiaan ja käytännölliseen järkeen perustuneen ulkopolitiikkansa aseistautumiseen.

Aivojen tilalle on otettu hauis.
Se on jotenkin ymmärrettävää, koska omia aivoja ei ole. Mutta tilannetta pahentaa se, ettei hauis ole oma.

Historioitsija Juhani Suomi osoittaa uudistetussa teoksessaan ”Suomen tasavallan presidentit” rauhalliseen tyyliinsä, että Sauli Niinistö toisella ja viimeisellä kaudellaan kuljetti Suomen uuteen suuntaan, luottamaan vieraaseen apuun, ajattelun sijasta aseisiin.
Juhani Suomi käyttää sanoja säästeliäästi mutta kokeneen historioitsijan armottomuudella.
Niinistö johti marssia kohti sotilasliittoa teeskennellen jotain muuta kuin mitä oli ja mitä ajoi.
Kokeneen journalistin vapaudella minä tulkitsen karkeammin:
Sauli Niinistön toisen kauden johdonmukainen ja päättäväinen epäisänmaallisuus on nyt lähellä päätepistettä.
Suomen media hokee lähes epätoivoisesti, että Venäjä on uhannut ja uhkaa Suomea, ja että Venäjän median propaganda on meille vihamielistä.
Se unohtaa täysin itsensä, noin vuosikymmenen ajan jatkuneen raivokkaan venäjävihan, jokapäiväiset Putin-lööpit, uhkan ja pelon lietsonnan.
En löydä sanoja kuvaamaan tämän maan median viha- ja sotakiihkoa, ja tietoista valehtelua, jonka se nyt yrittää kääntää päinvastaiseksi.
Vladimir Putin, Venäjän Federaatio ja venäläinen media ovat käyttäytynyeet äärimmäisen hillitysti ajatellen Suomen ja sen lehdistön sikamaisen aggressiivista toimintaa.
Sauli Niinistön kokovartalokuva tulee Juhani Suomen teoksessa näkyville kuin luuranko arkeologien kaivauksissa. Ovela ja yksisilmäinen mies, jonka ainut silmä katsoo kauas länteen.
Sieltä apu tulee, sieltä se tulee! Siellä on ystävä, omaa varjoaan takaa ajava hapero haamu, Joe-setä, joka kehuu meitä ja saa palkkioksi Venäjän rajalle uuden proxy-maan, uskollisen uhrautujan.

Olen sitä mieltä, että jokaisen itse ajattelevan ihmisen tulee hankkia nyt ”kansanpainoksena” eli pehmytkantisena ilmestynyt teos.
Se kattaa kaikki tasavallan presidentit, mutta sattuneesta syystä Sauli Niinistön toisen kauden toiminnan kuvaus on siinä on kiinnostavinta – ja karmivinta.
Siihen liittyen uutiset 7.9.23:
Sauli Niinistön mielestä atomiaseen käyttö olisi loppu.
Ehkä hauis sittenkin ajattelee.
Palaan asiaan vielä lähipäivinä.
Lue tämä Juhani Suomen kirja:
Jugani Suomi, “Suomen tasavallan presidentit 1919-2023”, Tammi
P.s. Jäin vielä lukemaan J. Suomea.
Siitä johtuen, jos sallitte, pari ajatusta:
“Valheiden valtakunnan kuningas valitaan demokraattisesti vakuuttamaan meille, että hän pysyy totuudessa, paitsi milloin avaa suunsa. Niinpä hän nauttii ateriansa suu suljettuna, sillä muutoin voivat puurot ja vellit sekoittua.
Valheiden valtakunnassa kuninkaan lakeijat opiskelevat totuuden puhumista puhumalla kaikki päin vastoin. Sillä tavalla valhe muuttuu kenenkään huomaamatta totuudeksi, ja päin vastoin.
Kun siis lakeija puhuu totta, hän valehtelee rehellisesti, koska juuri rehellisesti valehteleminen tekee hänen moraalisesta selkäruodostaan vahvan.
Miten elää maassa, jonka valhe on täyttänyt reunoja myöten? Jatkokysymys kuuluu, “onko totaalinen valehtelu yhtä kuin totuus.”

Mauno Saari, 7.9.2023