Mikä on Yhdysvaltojen ja Naton sodanlietsonnan takana Venäjää vastaan?
Malik Miah & Barry Sheppard
Nykyinen Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen kriisi juontavat juurensa Washingtonin pettämisestä Neuvostoliiton pääsihteerille Mihail Gorbatšoville 1990-luvun alussa antamastaan hyvin dokumentoidusta lupauksesta olla siirtämättä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestöä (NATO) itään. Neuvostoliiton hajoamisen aikana tehty Yhdysvaltain silloinen ulkoministeri James Baker sanoi, että Nato ei siirry “tuumaakaan” itään.
Naton olemassaolo Neuvostoliiton vastaisena sotilasliittona Yhdysvaltain järjestämänä ja hallitsemana juontaa juurensa kylmän sodan alkuun. Se on jatkunut siitä lähtien ilmaistuna tavoitteenaan kohdata sotilaallinen Venäjä.
Yhdysvalloilla on yli 70 000 sotilasta pysyvästi Euroopan maissa. Se aikoo käyttää nykyistä kriisiä lähettääkseen tuhansia lisää, myös entisiin Itä-Euroopan maihin, sekä lisähyökkäysaseita (jota Washington kutsuu “puolustukseksi”) ja muita sotilaallisia laitteita.
Nato iskee nyt Venäjää ja Valko-Venäjää vastaan Puolan ja Baltian maiden rajalla. Yhdysvallat väittää olevansa “oikeutettu” sisällyttää sotilasliittounsa myös Ukraina, jolla on pisin raja Venäjän kanssa.
Tämä tarkoittaisi, että USA:n hallitsema Venäjän vastainen sotilasliitto sotilaslaitteistoineen ja joukoineen olisi koko Venäjän länsirajaa vastaan, mitä Venäjä pitää eksistentiaalisena uhkana.
Konfliktin alkuperä
Kun Ukraina itsenäistyi Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena – ja neuvostotasavallasta tuli kapitalistinen yhteiskunnallinen vastavallankumous, joka hajotti kansallistetun suunnitelmatalouden – Ukrainan ja Venäjän välillä ei ollut vihollisuutta.
Ukraina sopi, että suuri entinen Neuvostoliiton laivastotukikohta Mustallamerellä Sevastopolissa, Krimillä, vuokrataan Venäjälle. Mustaltamereltä on yhteys Välimerelle Bosporinsalmen kautta.
Krim liitettiin osaksi Venäjää, kun se valloitti tsaaritar Katariina Suuren alaisuudessa 1700-luvun lopulla Ottomaanien valtakunnalta. Neuvostoliiton luomisen jälkeen vuonna 1922 siitä tuli osa Venäjän sosialistista neuvostotasavaltaa, koska se oli enimmäkseen venäläisten asuttama, kun taas Ukrainasta tuli oma SSR.
Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hruštšov (itse ukrainalainen) siirsi Krimin Venäjän SSR:stä Ukrainan SSR:lle 1950-luvun puolivälissä teknisistä ja logistisista syistä. Siirto jäi suurelta osin maailmalta huomaamatta, koska Krim oli edelleen osa Neuvostoliittoa.
Kukaan ei väittänyt, että Ukraina olisi “varastanut” Krimin Venäjältä.
Neuvostoliiton hajoamiseen mennessä Ukrainasta oli tullut maa, jossa on noin 50-50 etnistä ukrainalaista ja etnistä venäläistä. Molemmat kielet olivat virallisia valtionkieliä.
Etniset ukrainalaiset hallitsivat Ukrainan länsiosaa ja etniset venäläiset itä- ja kaakkoisosaa.
Oligarkit
Kapitalismin toiminnasta johtuen Venäjän ja Ukrainan talouksia ja politiikkaa hallitsivat ajan myötä erittäin rikkaat kapitalistit (joita tunnetaan lännessä “oligarkeina”).
Ukrainan politiikasta tuli kaoottista, ja vaaleissa nostettiin syytteitä petoksesta, jonka mukaan “oligarkki” olisi presidentti ja pääministeri.
Vuonna 2010 idästä kotoisin oleva venäjänkielinen Viktor Janukovitš julistettiin presidentiksi kiistanalaisissa vaaleissa. Hän suostui jatkamaan Venäjän vuokrasopimusta sen Mustanmeren laivastotukikohdasta, josta neuvotellaan uudelleen. Tämä vihastutti suuresti ukrainalaisia nationalisteja.
Huhtikuussa 2013 Janukovitš yritti allekirjoittaa assosiaatiosopimuksen Euroopan unionin (EU) kanssa etsiäkseen taloudellista apua. Mutta marraskuussa, juuri kun sopimus oli allekirjoittamassa, Venäjä tarjosi parempaa sopimusta avusta ja alennettua maakaasun hintaa Ukrainalle. Sopimus EU:n kanssa purettiin.
Länsi-Ukrainalaiset nationalistit kapinoivat ja järjestivät mielenosoituksia Maidan-aukiolla kaupungintalon edessä pääkaupungissa Kiovassa (Kiovassa) vaatien Janukovitšin syrjäyttämistä. Aluksi oli epäilemättä monia mielenosoittajia, jotka halusivat kaikkien “oligarkkien” syrjäyttämisen, ei vain “oligarkki” Janukovitshin. Mutta nationalistit hallitsivat.
Mielenosoituksiin osallistui fasistisia nationalisteja, jotka etsivät inspiraatiota ukrainalaisilta natsien yhteistyökumppaneilta toisessa maailmansodassa.
Kiovan keskusaukiolla tapahtui helmikuussa 2014 USA:n tukema vallankaappaus. Yhdessä vaiheessa he valtasivat kaupungintalon ja sen parvekkeelta, jolta oli näkymä mielenosoittajille Maidan-aukiolla, näytettiin hakaristikuvioinen yhteistyökumppanin lippu. sekä Konfederaation lippu Yhdysvalloista. Tämä oli hetken televisiossa Yhdysvalloissa, mutta sen jälkeen siihen ei koskaan viitattu.
Oli selvää, että mielenosoittajat näkivät fasistit osana liikettä.
Mielenosoitusten seurauksena Janukovitš syrjäytettiin armeijan tuella ja pakeni Venäjälle vuoden 2014 alussa.
Ukrainan uusi nationalistinen hallitus ilmoitti aikovansa liittyä Natoon, minkä Venäjä päätteli oikein tarkoittavan Naton Mustanmeren laivastotukikohdan haltuunottoa. Tämän seurauksena se valtasi takaisin Krimin ja hylkäsi Ukrainan liittymisen Natoon.
Uusi hallinto kohdistuu etnisiin venäläisiin
Ukrainan hallitus alensi venäjän viralliseksi kieleksi ja rrajoittaa etnisten venäläisten oikeuksia. Idässä oli kapina uutta hallitusta vastaan, joka aloitti alueella verisen sodan, joka aiheutti 13 000 kuoleman ja johti 400 000 pakolaista pakenemaan Venäjälle.
Äärioikeistolaiset aseelliset ryhmät olivat Ukrainan joukkojen keihäänkärki tässä sodassa.
Yhdysvallat ja länsi tukivat Ukrainan puolta, kun taas Venäjä tukivat etnisten venäläisten puolta.
Lopulta umpikujaan päästiin, kun Donbasin alueelle perustettiin kaksi valtiota, jotka olivat etnisten venäläisten käsissä: Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat. Donbasin rajalla tapahtui joitain yhteenottoja, mutta avointa sotaa ei ollut.
Sekä ukraina että venäjä ovat edelleen virallisia hallituksen kieliä Donbasissa.
Volodymyr Zelenski, joka ei ollut “oligarkki”, valittiin Ukrainan presidentiksi vuonna 2019. Hän on säilyttänyt lopulta Natoon liittymisen aseman, mutta pyrkinyt säilyttämään rauhan.
Fasistisilla ryhmillä ei ole ollut suurta vaalien tukea vuoden 2014 jälkeen, mutta riippumattomat analyytikot sanovat, että he ovat säilyttäneet tukensa sisäpolitiikalleen katutoimilla.
Vaikka Zelensky tukee edelleen Natoon liittymistä, sellaista ei ole näköpiirissä.
Uusi tilanne Bidenin johdolla
Ennen kuin Yhdysvaltain presidentti Joe Biden astui virkaan ja tehosti militaristista kampanjaa Venäjää vastaan vuonna 2021, presidentti Vladimir Putinin lisääntyvän itsevaltaisen vallan alainen Venäjän hallitus ei ollut huolestunut.
Putin on ehdottanut Ukrainalle liittovaltiorakennetta alkuperäisten Minskin sopimusten 2014 ja 2015 mallin mukaisesti. Ukrainan nationalistit ja Yhdysvallat ovat hylänneet tämän, koska he haluavat Donbasin murskata. Jos tämä ehdotus toteutetaan, Donbasin kahdella kansantasavallalla olisi omat valitut hallitukset yhdistyneen Ukrainan sisällä.
Yhdysvaltain ja Naton diplomaattinen ratkaisuehdotus on, että Venäjä antautuu.
Bidenin hallinto ja Yhdysvaltain armeija ovat julistaneet Venäjän ja Kiinan Yhdysvaltojen päävihollisiksi. Samalla kun Yhdysvallat jatkaa aggressiivista kantaansa Kiinaa vastaan, se keskittyy tänään Venäjään.
Yhdysvallat on toistanut uhan Ukrainan liittymisestä Natoon ja muuttunut sotaisammaksi.
Putin vastasi tänä vuonna mobilisoimalla joukkoja Venäjän sisälle Ukrainan rajalle ja uudistamalla kantansa Naton laajentamisen tälle rajalle uhkaa vastaan.
Zelensky ei kuitenkaan ole uhannut liittyä Natoon tai hyökätä Donbasiin, eikä Putin ole osoittanut merkkejä tunkeutumisesta Ukrainaan Bidenin hallinnon väitteistä huolimatta.
Venäjällä ei ole mediakampanjaa – ja Venäjän tiedotusvälineet ovat tiukasti Putinin valvonnassa –, jossa venäläisiä ruostetaan valmistautumaan sotaan.
Zelensky on nyt avoimesti eronnut Yhdysvaltojen kanssa ja käskenyt sitä lopettamaan sodanlietsomisen. Hän on myös vakuuttanut Ukrainan yleisölle, ettei sodan uhkaa ole, mitä kaikki ukrainalaiset, sekä etniset venäläiset että etniset ukrainalaiset, eivät todellakaan halua.
Samaan aikaan hänen hallituksensa on hyväksynyt sotilaslaitteiston Yhdysvalloista ja Nato-maista.
Ukrainan kansa haluaa säilyttää perustamansa rauhan.
Bidenin hallinto on jättänyt huomiotta Ukrainan hallituksen toiveet ja jatkaa demokraattisen puolueen median kanssa sodanlietsoaan.
Euroopassa
Kaikki NATO-maat eivät ole Washingtonin takana. Etenkään Saksa ei ole liittynyt Bidenin kanssa aseistuksen ja joukkojen lisäämiseen Itä-Euroopan maihin Venäjän rajoilla.
Ranska pelaa molempia osapuolia ja vaatii itsenäisempää Eurooppaa.
Saksa ja Ranska ovat allekirjoittaneet kauppasopimukset Kiinan kanssa vastoin Washingtonin tahtoa.
Italian pääministeri Mario Draghi ja Putin antoivat 1. helmikuuta yhteisen julkilausuman, jonka mukaan kriisi on purettava.
Unkari on Naton jäsen. Unkarin pääministeri Victor Orban sanoi viiden tunnin tapaamisen jälkeen Putinin kanssa 2. helmikuuta, ja Venäjää vastaan ehdotetut pakotteet olisivat “tuomittu epäonnistumaan”.
“[Venäjän] presidentti oli hyvin rauhallinen ja sanoi, että Venäjän turvallisuustakuuvaatimukset ovat normaaleja ja niiden pitäisi olla neuvottelujen perusta. Ja olen samaa mieltä. Meidän on neuvoteltava, Orban sanoi.
Tammikuun lopussa Madridissa Euroopan äärioikeistolaisten johtajien, mukaan lukien Orbanin ja Puolan pääministerin Mateusz Morawieckin, konferenssi antoi lausunnon, jossa kriisi ei huomioitu yhtä lausetta lukuun ottamatta. Lausunnossa keskityttiin “perhearvojen” vahvistamiseen, Euroopan maiden pitämiseen kristillisinä, maahanmuuttajien poissa pitämiseen ja EU:n “sekaantumisen” tuomitsemiseen.
Morawiecki on tuominnut Venäjän, mutta on myös kotimaisten paineiden alaisena ottaa kantaa Ukrainaa vastaan historiallisista syistä.
Nato-maiden välisen konfliktin vuoksi USA:n armeijan siirtyminen Itä-Eurooppaan tapahtuu yksipuolisesti USA:n toimesta, ei Naton nimissä, vaikka Iso-Britannia ja Baltian maat ovat mukana.
Julkisen mielipiteen hajoaminen
Yhdysvalloissa on kehittynyt merkittävä ero, joka heijastaa sen syvää kahtiajakoa. Tucker Carlson, Donald Trumpia kannattavan Fox News -kanavan tärkein kommentaattori, on hyökännyt Bidenin sodanlietsoa vastaan.g. Muut Trumpia kannattavat uutiskanavat ovat liittyneet mukaan.
Trump itse on sanonut julkisesti, että on “hullua” hyökätä Venäjään Ukrainan takia.
Trumpin viisikymmentä miljoonaa kovaa seuraajaa saavat mielipiteensä Fox Newsilta, kuten Trumpkin saa. Tämä vuotaa hänen pehmeämpiin seuraajiinsa.
Jotkut republikaanipoliitikot saattavat haluta liittyä sodanlietsomiseen, mutta melkein kukaan ei vastusta avoimesti Trumpia.
Carlson, jolla on Trumpin korva, todennäköisesti uskoo, että hänen asenteensa kohtaa vain vähän vastustusta yleisön keskuudessa. Mitään joukkotoimia ei tueta Bidenin sodanlietsomista, koska useimmat ihmiset eivät ole kovin kiinnostuneita Ukrainasta tai NATOsta ja ovat lähinnä huolissaan taloudesta ja COVID-19-pandemiasta.
Useimmat ihmiset maailmassa ovat kuulleet Venäjän vastustuksesta Ukrainan liittymistä Natoon, ja yhä useammat amerikkalaiset ovat tiedostaneet sen Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen terävän polemian jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa.
CNN:n kommentaattori – joka on ollut median sodanlietsonnan eturintamassa – esitti turvallisuusneuvoston kokouksen jälkeen absurdin väitteen, että Yhdysvallat vastusti Naton itään laajenemista, mutta joutui siihen, että entiset Itä-Euroopan maat vetivät sen mukaan.
Koko artikkeli täällä.
